23.11.2016

Kiltalaisille kiintoisa luento Helsingissä



Porin prikaatin killan Helsingin alueosasto ei kovin usein kuuluta väkeä koolle, mutta sitten kun kutsuu, niin yleensä tilaisuus palkitsee ruhtinaallisesti kuulijansa. Äskettäin alueosaston puuhamiehet Hannu Viitanen ja Markus Kinkku olivat saaneet esitelmöitsijäksi kommodori evp, tutkija ja Venäjän asiantuntijan Pertti Inkisen, joka valotti poikkeuksellisen perusteellisesti ja poikkeuksellisen mielenkiintoisesti Itämeren sotilaallista tilannetta ja itse asiassa melkoisen laajastikin aina yllättävän ja ennustamattoman Venäjän suurta ja aika pelottavaakin universaalia roolia.

Inkisen laaja Venäjän tuntemus pohjaa osaltaan siihenkin, että hän on toiminut puolustusasiamiehenä niin Moskovassa, Pekingissä kuin Minskissäkin (Valko-Venäjä).

Aivan aluksi Inkinen viittaisi kenraali Mannerheimin kirjeeseen ruhtinatar Maria Lubomirskajalle sata vuotta sitten; siinä todettiin se pelottava periaate, että Venäjä ei vain haikaile vaan se hamuilee loputtomasti omaan valtaansa niitä alueita, jotka sen hallussa ovat olleet historiallisesti.

Inkinen esitti sen seitsemän kohdan ”paperin”, johon Venäjä perustaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjauksensa.

1)Ykköskohtana on siis Venäjän itsensä korostama väite, että Venäjä elää Yhdysvaltain johtamien maiden saartamana.

2)”Länsi käyttää Venäjän demokratiamyönteistä oppositiota kumoukselliseen toimintaan hallitusta vastaan”.

3) ”Yhdysvallat on liittolaisineen milloin tahansa valmiina hyökkäämään Venäjälle”. Kommenttini: väite on täyttä hölynpölyä!

4) ”Länsi suunnittelee Venäjän luonnonrikkauksien kaappaamista sotilaallisin keinoin.

5) ”Venäjä käyttää omia teknologioitaan sotilaalliseen varustautumiseensa”.

6)”Venäjällä on liittolaiset: Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO) tai SCO:n valtiot yhdessä Valko-Venäjän, Armenian ja mahdollisesti Syyrian kanssa.”

7) ”Ydinaseet toimivat Venäjän turvallisuuden kulmakivenä.” Kommentti: näin on ollut, on ja tulee olemaankin.

Kiinteistöjä ei vieraille rajojen suunnista

Venäjän on keskittänyt valtavat asearsenaalit Suomen lähialueille. Venäjä ei salli ulkomaista maanomistusta lähimainkaan rajojaan toisin kuin rajan toisella puolella eli Suomessa, joka alkaa laatia joitakin rajoituksia venäläiselle maanomistukselle. Suomen paisuvalle venäläisväestölle Suomi sallii yhä kaksoiskansalaisuuden, jota pidetään tiettynä uhkana.

Venäjä sääti v. 2009 lakimääräiseksi ulkomailla olevien venäläisten suojelun asevoimin. Yksi esimerkki Venäjän tyylistä ovat nähtävillä jatkuvat voimannäytöt Itämerellä sekä sen yllä (mm. ilmatilaloukkaukset).

Venäjällä on Suomen lähialueilla yli 200 taistelukonetta (hävittäjää) ja yli sata taisteluhelikopteria. Ruotsissa hävittäjien määrä on 97, Suomessa 62, Norjalla 57 ja Baltialla 8.

Venäjän asevoimien vahvuuksia: tavoite 1 milj. sotilasta, muiden ministeriöiden asevoimat 500 000 sotilasta, sopimussotilastavoite 499 000 sotilasta, välitön reservi 800 000 sotilasta, reserviä 2 miljoonaa reserviläistä varustuksin, vuosittain palvelukseen kaksi 145 000 sotilaan erää, vuotuinen reservikertymä 280 000 sotilasta, upseerikoulutukseen 15 000 vuodessa, upseerien määrä 900 000 (arvio 2015).

Edellä olevien lisäksi tulevat mm. Kansalliskaarti, Poikkeustilaministeriön joukot ja FSB:n joukot 100 000 miestä (FSB on Venäjän korkein turvallisuuselin).

Suomen itä- ja eteläpuolella sijaitsee valtava sotilaiden määrä eri joukko-osastoissa ja lisää on tulossa. Yksi niistä on Lugan ohjustukikohta Suomen eteläpuolella. Kaliningradiin (entinen Itä-Preussi) on sijoitettu seitsemän prikaatia.

KOLUMNI:

Venäjän sotilasdoktriini/sotilasoppi tuntuu aika erikoiselta niin sen väitteiden kuin varustautumisenkin suhteen: länsi on muka valmis, milloin tahansa hyökkäämään venäjän kimppuun tai valmis kaappaamaan Venäjän luonnonrikkaudet. Venäjän johto luo vasiten ulkoisen vaaran uhkakuvaa ehkä siksikin, että se saisi omalta kansaltaan tukea valtavaan varustautumiseen. Kaiken päälle sotavoimat on viritetty jo kriisiajan tarpeisiin ja liikekannallepanovalmiuteen.

On mielenkiintoista seurata, kuinka Suomi alkaa käyttäytyä itsenäisen valtion tavoin ja käyttää suvereniteettiaan niin, että se kertoo OMAN mielipiteensä yhä useammin esim. Venäjä –kannoistaan.

Äskettäin tämä tuli ilmi muun muassa Ulkopoliittisen instituutin Venäjä –selvityksessä, jota eduskunnan suomettunut siipi tietysti moitti ankarasti. Kuului esim. huutoja, että ”Venäjähän voi suuttua Suomen suoraan sanotusta mielipiteestä!

Asioita on myös usein vaikea hallita. Tästä on yksi esimerkki Venäjän Georgian (2010) ja Ukrainan sota (meneillään) ja Krimin valtaus (2014). Suomessa kerrottiin, että Venäjä vastasi Georgiassa tuleen, kun sen sotilaita balettiin ampua. Tosiasiassa nimenomaan Venäjä oli ryhtynyt suunnittelemaan Georgian sotaa jo v. 2006. Tästä itse Putin kertoi vuonna 2012!

Suomen julkinen sanakaan ei siis läheskään aina hallitse ja tunne tarpeeksi hyvin aiheitaan. Idän suunnasta on tapana tulla myös trollausta, jolle Lenin –setä taisi antaa alkusysäyksen. Olihan hänen yksi sloganinsa ”valehdelkaa, valehdelkaa, niin kyllä valhe lopulta totuudeksi muuttuu!”

Ehkä maailman suurin kirjailija F.M. Dostojevski (1821-1881) tapasi sanoa, että ”totuudella on tapana ylösnousta, ennemmin tai myöhemmin!” Tämä on toteutunut monta kertaa N-liiton/Venäjän toimissa. Suomalaisten kohdalla ikimuistettava on se, että N-liitto väitti Suomen ampuneen Mainilan laukaukset, vaikka itse olikin sen tehnyt. Venäjällä eivät vieläkään kaikki tunnusta tätä tosiasiaa.

Oma lukunsa on venäläisten trollaus: ”muunnellun totuuden” levittäminen. Tähän tulee vähän vastaustakin, sillä Suomeen ollaan perustamassa 10 Euroopan maan ja Yhdysvaltain voimin hybridiosaamiskeskusta.

KARI NUMMILA


Kuvassa osa kiltatilaisuuden yleisöstä

KUVA Kari Nummila


Riitta Viitanen ja Markus Kinkku olivat järjestämässä Helsingin kilta-tilaisuutta

KUVA Kari Nummila


Killan puheenjohtaja Timo Mäki ja Helsingin alueosaston puheenjohtaja Hannu Viitanen kiittivät luennoitsijaa ja yleisöä

KUVA Kari Nummila


Kommodori evp ja tutkija Pertti Inkinen kertoi mielenkiintoisesti erittäin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta

KUVA Kari Nummila



PALUU




AJANKOHTAISTA







© Porin prikaatin kilta ry 2016