15.6.2010

Koskettavaa historian havinaa Salon aluosaston 50-vuotisjuhlassa



Koskettavaa historian havinaa Salon alueosaston 50-vuotisjuhlassa
 
Porin Rykmentin-Porin Prikaatin killan Salon alueosaston 50-vuotisjuhlan 150 vierasta koki ja kuuli todellista historian havinaa juhlapäivänä, johon kuului peräti kolme eri tilaisuutta. Niissä mukanaolijat pääsivät sukeltamaan syvälle joukko-osastonsa elämänmenoon aivan erityisesti sen syntyhetkiltä vuodesta 1626 pitkin vuosisatoja aina tähän päivään saakka.


Juhlapäivä alkoi Halikon osittain katoliselta keskiajalta periytyvässä Halikon kirkossa, jonka sisällä olevassa Hornien hautakammiossa on myös Rykmentin ensimmäisen komentajan, eversti Arvid Hornin viimeinen leposija.

Killan ja Prikaatin seppeleen laskivat killan puheenjohtaja Timo Mäki, Salon alueosaston puheenjohtaja Eero Nurminen ja Porin Prikaatin komentaja, eversti Eero Pyötsiä. Sinänsä jo historiallisesti poikkeuksellisen vaikuttava ympäristö teki varmaan jokaiseen ajatuksia, tunteita ja tunnelmia herättävän vaikutuksen. Ennen seppeleenlaskua kuultiin Albinonin adagio ja sen jälkeen J.S. Bachin Arioso, kumpikin urkuesityksenä.


Vuorentaan kartano

Kirkosta siirryttiin Halikonlahden rantamille Vuorentaan kartanoon, jossa olivat vastaanottamassaisäntäväki Riitta ja Kalle Armfelt sekä nuori isäntäpolvi, Lotta Armfelt ja Mikko Backman. Vuorentaan kartanon vanhimmat osat ovat 1500-luvulta. Sitä korjattiin ja laajennettiin 1800-luvulla. Siitä tuli torneineen goottilaistyylinen rakennus, joka on myös Suomen vanhin yhä asuttu kivilinna.

Tilaisuuden aluksi Porilaissoittokunta esitti Suomalaisen ratsuväen marssin 30-vuotisessa sodassa. Eversti Eero Pyötsiä kertoi Arvid Hornin (1595-1653) elämänvaiheista.
Arvidin isäkin oli sotilas, eversti Yrjänä Horn, joka kaatui v. 1605 Kirkholman taistelussa.

Arvid Horn lähetettiin opintielle Saksaan Wittembergin yliopistoon. Hän "ajautui" kuitenkin sotilasuralle niin, että jo vuonna 1619 hän komensi karjalaista knihtikomppaniaa. V. 1623 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi.

Horn sai 16.2. 1626 tehtäväkseen koota Satakunnasta 1 150 miehen vahvuisen joukon, johon otettiin väkeä myös Varsinais-Suomesta ja Hämeestä.

Jo kuuden kuukauden koulutuksen kuluttua Hornin rykmentti laivattiin sotaan Puolaan. Hän joutui v. 1627 ampumatarvikehuollon takia valitsemaan joko rykmentin tuhoutumisen tai antautumisen välillä. Soturinsa pelastaakseen hän valitsi antautumisen. Sopimuksen mukaan yksi rykmentin upseeri piti jättää panttivangiksi, kunnes rykmentin ottama sotasaalis olisi palautettu.

Kun Hornia syytettiin antautumisesta, hän suivaantui ja palasi takaisin vapauttaen pattivangiksi jääneen nuoren vänrikin. Hornin panttivankeus kesti vuoden 1629 loppupuolelle saakka.

Sotilasuransa jälkeen hän toimi hallintotehtävissä ja m.m. Baltiassa Narvan käskynhaltijana sekä myöhemmin Hämeen-uudenmaan läänin maaherrana aina vuoteen 1640 asti, jolloin hän jatkoi Hämeen läänin maaherrana. Hän toimi myös viisi kertaa sukunsa edustajana Ruotsi-Suomen kuningaskunnan valtiopäivämiehenä.

Horn kuoli kotikartanossaan 26.2. 1653.
- Hän jos kuka on oikeutettu kantamaan porilaiskomentajien ristiä, Pyötsiä sanoi.

Tämä tilaisuus päättyi Porilaisten marssiin.

Eero Nurminen luovutti muistolaatan isäntäväelle ja sen otti kiitollisena vastaan Riitta Armfelt.
 
 
Eversti Eero Pyötsiä, killan hallituksen pj. Timo Mäki (takana oik) ja Salon alueosaston pj. Eero Nurminen laskivat seppeleen Arvid Hornin muistoksi Hornien hautakammion paadelle osittain keskiaikaisen Halikon kirkon sisällä.
 
 
Arvid Hornin synnyinkartano Vuorentaka sijiatsee Halikonlahden rantatöyräällä lähellä merta. Se on Suomen vanhin asuttu kartano, jonka päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1500-luvulta. Rakennusta on hävitetty ja m.m. sen torniosat ovat 1800-luvun puoliväli tienoilta. Kuva on otettu meren suunnalta.
 
 
Vuorentaan kartanon päärakennuksen paraatipuoli. Kuiva on otettu ennen muistolaatan paljastustilaisuutta. Muistolaatta näkyy alakerran vasemmalta katsoen toisen ja kolmannenholvi-ikkunan välissä. Salossa ovat Suomen ja killan liput.
 
 
Vuorentaan tilaisuuden aikana satoi hiljalleen. Porilaissoittokuntaa johti yliluutnantti Timo Hiljanen.
 
 
Eero Nurminen (kunniavartion vasemmalla puolella) luovutti muistolaatan kartanonmistaja, eläinlääketeiteen lisenssiaatti Riitta Armfeltille. Tiiliportin edessä seisoo kenraaliluutnantti Arto Räty ja hänen vasemmalla puolellaaan ovat Riitta Armfelt, Lotta Armfelt ja Kalle Armfelt.
 
 
Seinään kiinnitetty muistolaatta.
 
 

50-vuotisjuhla Wiurilan kartanossa

Varsinaista 50-vuotisjuhlaa vietettiin Wiurilan kartanon entisessä mahtavankokoisessa hevostallissa, jonka on aikoinaan suunnitellut saksalaissyntyinen arkkitehti C.L. Engel (1778-1840).

Alueosaston puheenjohtaja Eero Nurminen totesi avajaissanoissaan, että juhlivan yhdistyksenkin johtotähtenä ovat olleet kiltatyön aina ajankohtaiset periaatteet:
1)edellisten sukupolvien työn kunnioitus,
2)porilaisuuden vaaliminen,
3)isänmaallisen hengen ylläpitäminen,
4)halu tutustua nykyaikaiseen maanpuolustukseen Porin Prikaatin ja Porilainen -lehden välityksellä.

Hän painotti myös sitä, että niin kuin koko Varsinais-Suomenkin myös Salon asevelvollisten ylivoimaisesti tärkein palveluspaikka on nykyisin juuri Porin Prikaati.
 
 
Porin Prikaati järjesti pääjuhlassa kiintoisan historiallisen pukukavalkadin. Kuva Wiurilan juhlasalista, joka on itsensä Engelin suunnittelema, entinen hevostalli.
 
 
Pukukavalkadin soturit Rykmentin alkuajoista nykyhetkeen saakka kokoontuneena yhteen näytöksen jälkeen.
 
 
Pääjuhlassa palkittiin iso joukko Salon alueosaston kiltalaisia. Leo Leino kiitti palkittujen puolesta.
 
Juhlaesitelmän piti Puolustusvoimien operaatiopäällikkö ja entinen Porin Prikaatin komentaja kenraaliluutnantti Arto Räty. Esitelmä on julkaistu toisaalla killan nettisivulla kokonaisuudessaan.

Suurta huomiota keräsi myös yliluutnantti Petri Eskolan johtama pukukavalkadi, jossa esiteltiin porilaispukuja kautta aikojen nykypäivän pukuun ja tst-varustukseen saakka. Näytöstä elävöitti musiikki - esim. jääkäripuvun ollessa esillä Porilaissoittokunta esitti Sibeliuksen mahtavaa Jääkärimarssia.

Räty antoi tunnustusta niin tämän päivän varusmiehille kuin kiltalaisille, joiden työssä hän sanoi näkyvän porilaisten tunnuslauseen "kunnia, velvollisuus, tahto".

Juhlassa esiintyi useaan otteeseen yliluutnantti Timo Hiljasen johtama Porilaissoittokunta.


Ansioituneita palkittiin

Juhlassa palkittiin ansioituneita: kilta-ansioristi karhun kera:Leo Leino, Martti Määttänen ja Jarmo Niinistö.

Kilta-ansioristi: Olavi Pilpola, Taisto Tielinen, ja aimo Vähätalo. Kiltaristit: Olavi Kurkela, Esa Ruohola, Pauno uusitalo ja Kalle Vuorenmaa. Killan standaari: Ismo Laaksonen ja Eero Nurminen.
Juhlassa luovutettiin Olavi Eräkunnakselle Suomen leijonan ritarikunnan ansioristi.

Killan valtuuskunnan puheenjohtaja Simo Palokangas onnitteli juhlivaa alueosastoa kiittäen sitä erittäin tuloksellisesta työstä todeten m.m., että Salo hankki ensimmäisenä alueosastona kiltalipun v. 2007. Hän korosti sitä, että Salo näyttää hyvää esimerkkiä siinä, että killan käytännön toiminnan painopisteen kuuluu olla nimenomaan kentällä, maakunnissa ja alueosastoissa.

Eversti Eero Pyötsiä luovutti killalle onnentoivotusten kera Prikaatin kunniakilven numero 129 kiittäen kiltalaisia ja alueosastoa siitä tuesta, mikä koituu Prikaatin hyväksi.

Salon kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Antti Rantakokko todeten, että Salossa kohtaavat hienosti niin historia kuin nykyisyyskin. Hänen mukaansa uusi Salo haluaa vaalia ja tuntea myös historiansa.

- Alueosaston takana on 50 vuotta. Olemme viettäneet päivän, jonka aikana historia on tullut esiin monin tavoin. Tämäkin päivä on lisännyt maanpuolustushenkeämme ja olemme taas kerran vaalineet perinteitä. Tästä on hyvä jatkaa, juhlan päätössanat lausunut Arto Arvonen totesi.

Juhlassa julkistettiin myös alueosaston mittava historiikki, joka käsittää 70 sivua formaatissa B5. Siinä on mukana runsaasti myös valokuva-aineistoa. Teoksesta otettiin 400 kappaleen painos.
Kirjan sivuilta löytyvät tarkat tiedot alueosaston omasta vaelluksesta, mutta se toimii myös erinomaisena Prikaatinkin ja pääkillan historian "pikkujättiläisenä", jonka tiiviistä paketista löytyvät tärkeimmät tapahtumat, päivämäärät ja periaatteet.

Voi vain toivoa, että tämä Jarmo Niinistön toimittama historiikki kuluu niin alueosastolaisten kuin muiden asiasta kiinnostuneiden käsissä. Siinä on haastetta muillekin alueosastoille!
 
KARI NUMMILA
 
 

 
 

 



PALUU




AJANKOHTAISTA







© Porin prikaatin kilta ry 2016